heihou ja sillain

Mitäs taas  tällä viikolla? Eipä oikeestaan mitään ihmeellistä, on ollut superrento viikko ja tää onkin menny ohi ihan silmänräpäyksessä. Hengailin Emilyn kanssa kuten tavallisesti, sitten hengailin mun luokkalaisten kanssa ja eilen hengailin hostsiskon ja –mamin kanssa. Eli siinä tää viikko on mennyt: hengaillessa.

Koulusta ei oo ollut hirveemmin puhettakaan, kun ainoastaan maanantaina ja torstaina jouduin sinne raahautumaan. Torstaina oli tosiaan normi kokeidenpalautuspäivä, enkä vieläkään ymmärrä miks jouduin menemään sillon kouluun, kun en  yhtäkään normikoetta tehnyt. :d eli missä merkeissä torstai kulu? Nukkuessa. OLI EHKÄ MAAILMAN TYLSIN PÄIVÄ. Yhessä vaiheessa heräsin ja tajusin, että luokassa oli vaihtunut opettaja, sitten katsahdin kelloon ja tajusin että olin oikeasti nukkunut puol tuntia, pelkän normi torkkumisen sijaan. Onneks istun kokeiden aikana takarivissä……..

Torstaina oli sit koulun jälkeen kuoroharkat (…………..) jotka oli.. mielenkiintoset. Ei niistä sen enempää. Perjantaina käytiin sitten siellä Wasedan yliopistolla ja oli jeesiä, siellä ei nimittäin oo melkeen ollenkaan naisopiskelijoita. :------------) Oli kivaa, yllätys? Kierrettiin kampusaluetta about tunti ja sit seurattiin jotain random tieteiskokeita (…) toinen tunti ja siinä se päivä sit menikin. :D

Lauantai olikin sit eka vapaa lauantai pitkästä aikaa ja lähin shoppailemaan hostmamin ja siskon kanssa. Meijän shoppailu on siis tällasta: mennään random kauppakeskukseen ja sovitaan aika ja paikka jossa tavataan ja sit kaikki lähtee omille teilleen. :----D Mutta ostin vihdoin kauan kaivatun kaulaliinan ja sit saatoin vahingossa ostaa kengät……. ihan vahingossa.  Mut ne on tosiaan korkokengät mikä on aika iso askel multa, kuka en ole halunnut näyttää yhtään ”pidemmältä” kuin jo oon. Lol jos joku sanois mua Suomessa pitkäks, mä nauraisin sille päin naamaa. (166 cm tosiaan olen..) Mut täällä mun pituus on ollut yks isoimmasta epävarmuuden kohteista, niin sanotusti. Kun tuntuu että kaikki on mua lyhyempiä! Ja niin ne onkin, esim. pari mun kaveria, Tamaki ja Yukiko on 156 cm ja 152 cm………….. wääääääh itku nyyhky. Käy sääliks Emilyä, joka on 172 cm. :----D

Mut siis niin! Ostin kengät koska a) ne oli sairaan ihanat ja oisin ostanut ne heti Suomessakin ja b) halusin ottaa itteeni niskasta kiinni ja antaa pituusongelman olla. Oonkin jo käyttänyt niitä ja kuten tavallisesti, mua tuijotetaan, en  sitten tiedä onko se enemmän kuin tavallisesti vai tuntuuko musta vaan siltä.  Mut arvatkaa mitä? Eipä ole haitannut. :---) Noissa kengissä on tosiaan 9.5 cm:n korko, mikä ei sinänsä oo hirveesti mut heheeeh, olenpa sitten niitten kanssa sen 175.5 cm. :----D Ite vaan huomasin junassa seisoessani sen, kuinka suurin osan miehistäkin oli mua lyhyempiä… =D

Eilen väänsin itelleni myös tekokynnet pitkästä aikaa, meijän koulussa kun ne on ankarasti kielletty. Kouluun joudun kuitenkin muutaman kerran lomallakin raahautumaan, kuoroharkkojen takia. Mutta koska se on kuitenkin loma, niin jos joku valittaa niin valittakoot. Torstaina on kuitenkin vielä virallinen koulupäivä, koska meillä on 終業式 (shuugyoushiki), eli mitenhän ton suomentais? lukukauden lopetusseremonia on kai ihan ookoo sana. :D Mutta hengaan sen päivän sitten vaikka lapaset kädessä.

Eilen kävin myös ekaa kertaa Mos Burgerissa, mikä on (jos ette nimestä osaa päätellä) burgerimesta. Kalliimpi kuin mäkkäri mutta voin sanoa, että myös paljon parempi! Nammmmmm. Siellä ei oo mitään ruokia valmiina, vaan ne aletaan tekemään sillon kun tilaus tulee. Eli toisin kuin Suomen mäkissä, sulla ei ole mahiksia saada kylmää hampparia… Meikä söi teriyaki-burgerin ja aaaaahhhh kun se oli hyvää. Ite  burgeri on melko pieni mutta superkorkea, koska siellä on välissä niin paljon salaattia. :------D  Hostmami myös kerto, että ollessaan lukio-ikänen sen kaikki rahat meni Mos Burgeriin ja MisDoon (Mister Donuts = paikallinen Arnold’s). Ja ymmärrän hyvin syyn, voi olla että ”joudun” tonne vielä toistekin raahautumaan..

Tänään mun hostpikkusisko piti kavereineen Christmas Partyt ja sit ne vääns sen mun hostmamin Ikeasta ostaman piparitalon. Mut toisin kuin Suomessa, ne ei halunnut säilyttää sitä jouluun asti vaan syödä sen heti. Ite en ollut kotona tohon aikaan, joten en voinut valistaa niitä siitä, että se kuuluu säilyttää.. Loppujen lopuks en edes nähny koko valmista taloa, ainoastaan kuvia siitä lol. Siitä on siis seinät jäljellä, katto puuttuu. :D Oli mun hostmami kuulemma yrittänyt, että sitä ei syötäis heti mut 食べたい！(tabetai = halutaan syödä) oli kuulemma raikannut niin kovasti, että sen oli luovutettava. =D

Tällä viikolla oon myös ollut suomalaisissa fiiliksissä ja syönyt salmiakkia ja minipätkiksiä! Nammm, karkki on oikeesti yks asia mitä kaipaan Suomesta. :------( Japanilainen karkki vaan ei oo niin hyvää. Mut muuten mä oon siinä pisteessä, että tuntuu etten taho tulla takasin ollenkaan! Tietysti mulla on hirvee ikävä kaikkia, kuten aina, mut muistan kun olin jossain vaiheessa oikeasti sitä mieltä, että tahon takasin Suomeen… no ne fiilikset on kyllä täysin kadonnut ja oon niin onnellinen, että mulla on vielä vähän reilu puol vuotta aikaa viettää täällä. Lähettäkää tänne mun perhe, kaverit ja karkkia ja voi olla, että mua ei näy enää sen jälkeen Suomessa. :---D

Mutta siinä se tältä viikolta !

ps. hyvää joulua kaikille! (jos musta ei sitä ennen kuulu)