mmmoiii

HELLOUUUU. :----)

Vihdoin on sellanen olo, että oon saanut nukuttua! Meillä oli tänä viikonloppuna siis lauantaikin vapaata, joten mä oon päässyt nukkumaan yli 9 tuntia viimesenä kahtena yönä! Oijoijoi, on ollut ihanaa. Alkuviikon vietin siis kipeenä ja vieläkin on hemmetinmoinen limayskä mutta muuten onkin mainio olo. :)

Eilen miittasin Emilyn (eli meijän koulun jenkkivaihtarin) aamulla Shinagawan asemalla ja jatkettiin sieltä toistamiseen Harajukuun. :D Harmi kyllä, eilen sato koko aamupäivän ja se näky myös ihmismäärässä: aamupäivällä oli yllättävän ”vähän” ihmisiä mutta iltapäivällä niitä oli sitten senkin edestä. :---D Harajukussa sain vihdoin jopa shoppailtuakin ja päädyin ostamaan sortsit, pitkät ylipolven sukat, kaulakorun ja kotelon junakortilleni (ja ruokaa eli hemmetin hyviä vohveleita ja salaattia <3). Purikurassakin kävin ekaa kertaa elämässäni ja ehottomasti tahon uudestaankin ! söpöjä kuvia tuli. =)

Harajukun ykkösjuttu oli kumminkin se, kun törmättiin vaatekauppaan nimeltä ”ehkä söpö”. :----D siis ihan suomeks kirjotettuna, just noin, ehkä söpö. Mä tiesin, että toi kauppa on olemassa (ja täällä on vissiin ainakin vielä ”kurkku” niminen kauppa ja joku muukin..) mut en tiennyt että se on Harajukussa, joten yllätyin vähäsen.  Ja tietysti kunnon suomi-turistina siitä oli myös pakko ottaa kuva. :---D

Harajukussa käytiin sitten jossain ostospaikassa missä ei oltu ennen käyty, joka oli täynnä kaikkia pikkuliikkeitä. Sieltä löyty niin visual kei-tyylisiä liikeitä, goottityyliä, kaikenmaailman lolita-tyylejä, punkkareita, hiphoppareita ja vaikka mitä ! oli siellä jopa kokonaan pinkki Barbie-liikekin.  :-----D Siellä oltiin jossain asusteliikkeessä, kun myyjä tuli sanomaan meille japaniksi, että: ”katelkaa rauhassa ympärillenne, täällä on vaikka mitä” sit kun mä vastasin siihen, että juu toki niin se hämmästy ja kysy, että käykö japanin kieli ja ymmärretäänkö me sitä. Vastasin touudenmukasesti, että käy kyllä mutta ymmärretään vaan vähäsen, mut se tuntu oikeesti tekevän siihen vaikutuksen… :D harajuku on siis aivan täynnä ulkomaalaisia turisteja joten ehkä me sit olitiin jonkinnäkönen yllätys kun osattiin edes vähän japania…. Mut oli kyllä tosi jees, et se edes tuli puhumaan meille japania koska tosi moni myyjä tuntuu varsinkin tuolla (=turistialue) kattovan, että hei toi on ulkomaalainen, joten sille ei puhuta (koska ne ei ite osaa englantia ja ne luulee ettei me tajuta yhtään japania).

Mut joo, tuokin oli taas niin turhaa jauhantaa. :----D Mut mut mitäs muuta tällä viikolla on käyny… No ainakin hukkasin mun uniqlosta ostetun ison sateenvarjon. :( jätin sen varmaan junaan… oon taitava, tiedän.  Ja koulussa oli koko viikon varsin tylsää.. mut laskin yhellä matikantunnilla (HUOM. laskin, eli teknisesti ottaen tein sitä mitä pitkin), että meitä oli sillon paikalla 14 joista 8 nukkui.. :-----) kyllä se ope vihdoin 5 minuuttia ennen tunnin loppua huus, että: ”herätkää!” mut yleisesti ottaen tosi moni opettaja ei sano nukkuville ihmisille mitään. Ja vaikka sanoiskin, niin se ei yleensä auta vaan se oppilas palaa takasin nukkumaan heti kun opettaja palaa opetukseen. Ja mua niin ärsyttää yks tyttö mun enkunryhmässä! se nukkuu valehtelematta joka tunnilla (ja meillä on englantia 6 tuntia viikossa..) ja joka tunti opettaja herättää sen ja se menee heti takasin nukkumaan. Ja sama toistuu muutaman kerran joka tunnin aikana. Mä ymmärrän sen, että väsyttää, koska mua väsyttää aina koulussa ja tahtoisin vaan käpertyä nukkumaan, mut toi menee jo naurettavaks, se muija ei edes yritä pysyä hereillä.. en ihmettele sitä että se osaa tuskin sanaakaan englantia.

Mun hostveli ilmotti keskiviikkona ruoan aikana tehneensä päätöksen: sen on syötävä ruoka 30 minuutin sisään alottamisesta. Toi kuulostaa ulkopuoliselle naurettavalta päätökseltä (ja muutenkin itsestäänselvyydeltä..) mut jos te tuntisitte mun hostveljen… se saattaa istua ruokapöydässä 1½ tuntia koska se jumittuu aina tuijottamaan telkkaria tai omiin ajatuksiinsa ja sit se unohtaa syömisen. Mä lähen yleensä aamusin edeltä juna-asemalle (vaikka mennään samalla junalla) koska jos odottaisin, että mun veli saa aamupalansa syötyä, niin joutuisin juoksemaan koko matkan asemalle… niinkun se puolet ajasta tekeekin.  Ja arvatkaa miten kävi keskiviikkona ruoalla, kun hostveli oli päätöksensä tehnyt? no se havahtu siihen, että sillä oli 5 minuuttia aikaa ja se oli syönyt ehkä puolet sen ruoasta… loppujen lopuks sillä meni sitten 45 minuuttia.  :------D (mikä on naurettavuudessaankin parannus sen normaaleihin aikoihin…)

Ruoasta tuli mieleen, että söin tänään aamupalaks kaurapuuroa! Mun hostäiti tietää, että tykkään valmispuuroista tosi paljon ja, että söin niitä yleensä Suomessa aamupalaks. No se oli sitten käyny kaupasta ostamassa mulle jotain amerikan tuonti puuroa. :D se oli… no aika mautonta. xD mut tykkäsin kyllä sen jälkeen kun iskin sinne sekaan hilloa. Ja pakko myöntää, että ihan vähäsen se korvasi mun elovenan minuuttipuurojen kaipausta. ;) Tällä viikolla oon myös syönyt turkinpippureita! Otin pussillisen mukaani lähtiessäni Suomesta, oon koko ajan säästellyt sitä ja ollut avaamatta mutta tällä viikolla sorruin..  ja nyt niitä turkkareita on enää ehkä 4 jäljellä. :-----( mutta kun hyviä ovat ! ei japanilaiset karkit vaan voi mitenkään edes yrittää kilpailla..

Ainiin ainiin! Täällä on vihdoin (japanilaisten mielestä) viilentynyt kunnolla. Aamulla ja illalla ei ole enää kuin noin 16-18 astetta ja iltapäivisin vain 20-23 astetta. Ja japanilaisia paleltaa. Oikeesti kaikki tytöt mun luokalla istuu tunneilla aina svetarit päällä ja joka kerta kun menen kotiin, niin mun hostäiti kysyy multa että paleliko. ;---D

mutta joo, tulipas taas kirjotettua..              

terveisin ”NO EI PALELTANUT” nina

kipeetä touhua

su: Sunnuntaina oli mun hostsiskon undookai eli urheilufestivaali. Sinne mentiin aamulla hostäidin, -isän,  -mummon ja –ukin kanssa ja seuraan liitty myös pari kaveriperhettä, joiden tytöt on samassa koulussa mun hostsiskon kanssa. No se oli…. erilaista ja ihan hauskaa. Mä en vaan valitettavasti osannut hirveesti nauttia, koska mulla oli niin huono olo. Tiesin jo siinä vaiheessa, että oon tulossa kipeeksi ja niinpä mä sitten lähin sieltä pari tuntia etuajassa pois (nukkumaan 3 tunnin päikkärit :---D). Huono olo jatku koko illan, vaikka hetkeksi se paranikin kun pääsin vihdoin jauhamaan Viken kanssa skypessä 45 min ja sen jälkeen vielä porukoiden kanssa samanlaisen pätkän. Oisin kyllä halunnut puhua pidempäänkin mutta olin unohtanut ladata läppärin akun ja niinpä se sanoi ittensä irti kesken meijän keskustelun..

No illalla sitten mittasin lämpöni ja kuumettahan mulla oli, 37.5 astetta. Ei siis hirveesti mutta sen verran, että se tuntui, varsinkin kun en edes muista koska oon viimeksi ollut kuumeessa. :d Hostäiti oli edelleen sitä mieltä, että: ”Kyllähän se voi yön aikana laskea, voit ehkä mennä huomenna kouluun”. Ja HAH.

ma: No ei se kuume todellakaan laskenut, heräsin normaaliin aikaani (05.40 jeeee) sen mittamaan ja edelleen näytti 37.4 astetta. Niinpä ilmotin hostäidille etten todellakaan mene kouluun ja menin takaisin nukkumaan. :D Ysin jälkeen sitten heräilin ja vietinkin päivän kotosalla lähinnä tuijottaen telkkaria ja välillä koitin jopa opiskella (aplodeja tähän väliin, kiitos !). Oli muuten maailman historian tylsin päivä. Ai hitto, kävinhän mä hostäidin kans postissa koska halusin nostaa rahaa.. no siihen mun ulkoilut sitten jäikin. Illalla kuumemittari näytti edelleen yli kolmeseiskaa mutta hostmami vakuutteli mulle jälleen, että se laskee ja voin mennä kouluun (ai miten niin musta tuntu että se halus musta eroon? xD)

ti: Heräsin ihan kylmänhiestä ja mittasin lämpöni… nyt se näytti kaunista 35.7 astetta. :-------D No olo oli kyllä hitusen parempi joten raahasin sitten ruhoni kouluun. Tällä hetkellä (eli tiistai-ilta) mun ääni siis kuulostaa ihan järkyttävältä, mulla on kauhea yskä ja nenä vuotaa mutta muuten vointi on mitä loistavin. :D Mulla oli koulussa tänään enkun tunti ja ope pisti mut rääkymään lukemaan yhen pätkän ja sen jälkeen se tokas japaniks, että: ”Nina sä taidat olla kipeä? Siis kyllä sun äänes edelleen tosi hyvältä kuulostaa mut jos ei nyt pistetä sua lukemaan enempää.” xD  nauroin varmaan 5 minuuttia tolle ja niin teki kyllä muutkin….

Ja arvatkaa kenen ryhmä on taas tällä viikolla enkunluokan siivousvuorossa? No minunnnnnnn. :----)

ke: jei, pääsinkin nopeasti käymään koneella, joten isille paljon onnea näin ihan oikeana päivänä. Hostmamalta ja –veljeltä myös onnittelut. =) ja arvaa kuinka paljon saat sunnuntaina skypessä kuulla siitä, että oot nyt samanikänen kuin äiti. :-----D

nopeeta asiaa vaan

HYVAA 

SYNTYMAPAIVAA 

ISI !

(vaikkakin paivan etuajassa)

randomia osa 758439

Laitan taas Faceen kuvia, koska tää mun hostfamilyn nettiyhteys tuntuu olevan hemmmetin huono ja  en oo vielä kertaakaan täällä saanut bloggeriin ladattua kuvia…

No mutta niin! Koulupostauksen jälkeen taas ihan normaalia tekstiä. :) Ja koska kirjotan tätä kiireellä niin varautukaa siihen, että jutut on oudossa järjestyksessä eikä tässä tekstissä ole päätä eikä häntää. Tuli tosta koulujutusta mieleen, että jos jollain on mitään toiveita siitä mistä haluaa mun kirjottavan niin antakaa kuulua, muuten saatte vaan mun random tekstejä. :---D

Tänään (lauantai, wohoooooo huomenna ei ole koulua <3) oli maailmankaikkeuden tylsin koulupäivä. :D mulla on aina lauantaisin kolme tuntia jotain mistä en tajua sanaakaan ja sen jälkeen tennistä.. mut koska tänään satoi niin neljäs tunti olikin vaan itsenäistä opiskelua. Eli muut opiskeli ja minä yritin pysyä hereillä opettajan heittämän tuiman katseen takia. Tällä viikolla mun ryhmä on ollut lappujen jako vuorossa ja koska mä oon ainoa joka tulee aamulla minuuttiakaan ennen kellojen sointia kouluun, niin mä olen joka aamu sitten kaikki laput jakanu.  Yritä siinä jakaa jotain pistareita takaisin kun et osaa lukea kenenkään nimeä. :D no ei vaan, ei se oikeasti ihan noin paha juttu ole, koska jokaisella luokkalaisella on oma numero, esim. mä oon numero  40. Kaikkiin pistareihin ym. pitää aina nimen ja luokan lisäks kirjottaa myös se numero, ja se numero löytyy sitten myös meijän istumajärjestyksestä.  Sen takia jopa mäkin onnistun antamaan oikean lapun oikelle ihmiselle. Mut hirveen hidasta se on, kun yrität ettiä vaikka numero kakskasia istumajärjestyksestä… ja niitä pistareita on tosiaan varmaan 54783920 jaettavana. Onneks ei tarvii tota nyt muutamaan viikkoon tehä. =D

Tänään piti olla mun hostsiskon undookai eli sports festival jonne mä oisin sitten koulun jälkeen rientänyt. Mut jälleen kerran, koska oli sadepäivä niin toi undookai onkin vasta huomenna (vaikka huomisekskin on luvattu sadetta). Eli meikä herää myös huomenna kuuden jälkeen ja lähetään sitten koko perheen voimin sinne. Niin mikä nukkuminen? No ehtiihän sitä myöhemminkin.. vaikka ens kesänä sitten Suomessa.

Tänään me mennäänkin tossa kohta perhetuttavien (jotka mäkin siis jo tunnen) luo syömään ja sinne tulee myös joku näiden toinentuttavaperhe. Sen perheen äiti on englannin opettaja ja se haluaa tavata mut (oikeesti mikä näitä japseja vaivaa? :----D). Puhuin sen kanssa jo kerran puhelimessa, se soitti mun hostäidille ja vähän ajan päästä hostäiti tuli kysymään multa: ”Voitko puhua yhen mun kaverin kanssa?” Se oli maailman randomeintä. Se nainen oli kuulemma ajanu mun ohi autolla ja ois halunnu pysähtyä juttelemaan jo silloin, mut se aatteli, että se saattas olla musta vähän outoa. Ai vähän vai? Joku täysin tuntematon pysäyttää autonsa ja tulee juttelemaan……….. no juu, tämä on Japani, pistetään sen piikkiin.

Ens viikolla onkin sitten taas kahen päivän viikonloppu, koska lauantai on tosiaan jitaki gakushuu hi eli study at home day. Ja sit alkaa koeviikko. Mikä on sekin luksusta, koska päästään joka päivä jo ennen yhtä! <3 Mulla ja Emilylla on sillon tosiaan vaan japanin koe, joten käytetään muu aika meijän puheiden tekoon.. Ne esitetään tossa muutaman viikon päästä vissiin lukion ykkösille ja joillekin opettajille (japaniksi). Iso jee. :d Mulla ei ole edes vielä mitään hajua siitä mistä puhun. :--D

Tänään me heräsin kurkku kipeenä ja sama meininki on jatkunu koko päivän, paitsi että olo on vaan pahentunut koko ajan. Mun hostsisko, -veli ja –äiti on kaikki tosiaan jo ollut kipeenä, joten oiskohan nyt mun vuoro… tästä olosta päätellen on.  

moimmmoi, nina

EDIT: en ehtiny postata tota tekstiä ennen kuin jo lähettiinkin mut joo, hauskaa oli vaikka oonkin ihan rättipoikkipuhki. :----D

KOULUUUU

Kuten otsikosta voi päätellä, niin kouluasiaa on siis tulossa.  Nää asiat mistä kirjotan ei sitten todellakaan päde jokaisessa japanilaisessa lukiossa, en halua yleistää, kirjotan vaan omista huomiosta ja mun koulusta. (Tän aiheen keksin siis siitä, kun joku anonyymi kysyi koulukiusaamisesta. )

Anyways, mun koulu sijaitsee siis Tokion laidalla ja tää on yksityinen tyttökoulu. Täällä on sekä yläaste että lukio ja oppilaita on yhteensä vähän reilu 1400. Jep jep, iso koulu siis (no ainakin Suomen tasolla). Japanilainen ja suomalainen lukio eroaa toisistaa ihan täysin, samaa on lähinnä oppiaineet (ja niissäkin on eroja). :D

Ekanakin, meillä on on joka aamu ja iltapaivä homeroom, eli luokanvalvoja pitämä hetki, jolloin se tiedottaa kaikista asioista ja me saadaan kaikki pistarit ja läksyt takaisin. Täällä ei siis käytetä tunneilla aikaa tollasten palautukseen vaan ne tehään homeroomissa. Aamun homeroom sisältää myös 10 minuutin lukuhetken, jolloin kaikki lukee kirjoja (randomia, tiedän). Lisäks meillä on keskiviikkoisin koko vika oppitunti pelkkää homeroomia.  Koulun jälkeen jäädään myös aina siivoamaan oma luokka + joku toinen luokka tai vessa. Meijän luokka ei onneks joudu siivoamaan vessaa. :D Luokka on jaettu kuuteen ryhmään ja kaks niistä on aina siivousvuorossa, meikä siivos koko viime viikon… Mut ei siihen tosiaan mee kuin vartti.

Oppitunnit itessään kestää täällä vain 50 minuuttia ja oppituntien välissä on aina 10 minuutin välkkä.  Oppitunnnit alkaa aina täsmälleen sillon kun kello soi, opettaja astuu viimestään sillon luokkaan. Ja oppitunnit alotetaan ja lopetetaan täällä hiukan eri tavalla kuin suomessa.  Nimittäin joku määrätyistä oppilaista huutaa ”Se o tadashite kudasai” ja sen jälkeen ”Rei!” Ensimmäinen tarkottaa suunnilleen suoristakaa ryhtinne tmv. ja toi ’rei’ on sitten kumartakaa.  Ja sittenhän kummarretaan, niin oppilaat kuin opettajatkin.  Oppitunnin alussa toi on tavallaan tapa toivoa hyvää oppituntia ja lopussa se on tyyliin kiitos oppitunnista.  Ei ihan Suomen meininkiä. :----D

Täällä mennään myös samalla lukkarilla koko vuosi, eikä aineita (yhtä valinnaista lukuunottamatta) saa ite valita, eli kaikkea opiskellaan. Koeviikkoja on vuodessa 4 tai 5 ja sillon on 3 koetta päivässä 4 päivän ajan! Mut tosiaan yks koe kestää sen 50 minuuttia eikä 2 h 45 min niinkun Salppurissa (mun oma lukio Lahessa, niille ketkä ei tiedä =D). Täällä on myös ”Study at Home” päiviä, jotka on aina koeviikkoa ennen ja sen jälkeen. En tiedä miten japanilaiset noi päivät viettää mut mä otan ne ainakin loman kannalta (niitä on siis tosissaan ihan muutama vaan, ehkä 3). :---D

Ja niin niin, meillä on koulupuvut ja tosi tiukat säännöt. Ei meikkiä, kynsilakkaa,lävistyksiä, koruja tai hiusväriä. Ja koulupukuun ei saa tehdä muutoksia, eli solmiota on pidettävä ja hametta ei saa kääriä. (Mut tosiaan lähinnä seiskaluokkalaiset noudattaa tota vikaa sääntöä.) Ai ja lisäks, me ei saataisi pysähtyä koulumatkalla mihinkään vaan pitäisi mennä suoraan kotiin (mitääää, tää on niin outo sääntö…).  Tuota sääntöä olen noudattanut ehkä 10 kertaa ja nekin kerrat on ollut ECC kerhon jälkeen, kun pääsen niin myöhään, että meen suoraan kotiin. Muuten mulla on aina vaihtovaatteet mukana ja mä lähen koulun jälkeen hengailemaan jonnekin, shoppailemaan (tai lähinnä kattelemaan), valokuvailemaan tai muuta vastaavaa.

Ruokkis kestää täällä hurjat 50 minuuttia, mikä taitaa tosin johtua siitä, että sillon pidetään mm. tukareita, kerhoja ja oppilaat hoitaa kaikenmaailman asioita. Täällä ei myöskään käsite ”opettajien huone” ihan muistuta suomalaista kuvaa. Opettajien huone on nimittäin valtava, kaikilla opettajilla on omat pöydät ja opettajien huoneessa näkee aina ruokkiksen vikalla puoliskolla oppilaita. Kun ruokkista on jäljellä 30 minuuttia, koulunkellot soi ja se on merkki siitä, etä nyt voi hyökätä opettajien huoneeseen. :-----D siis sinne vaan kävellään, siellä on aina 6574839 oppilasta puhumassa jollekin opettajista.

Koulualueelta ei saa missään tapauksessa missään vaiheessa päivää poistua, ja jos poistuisitkin niin et pääsisi enää takaisin. Meillä on siis piha, mutta se on sisäpiha. Kouluun on vaan yksi sisäänkäynti joka on aamuisin auki. Päivät se on kiinni ja ulos pääsee painamalla sellasta summeria. No ulkoa ei sitten sisälle niin vaan tullakaan. :-----D täällä ei myös tunneta käsitettä lintsaus.

Mitäs vielä…. no täällä on ainakin kamalat paineet menestyä niin liikunnassa kuin muissakin aineissa. Liikuntaa täällä on 3 kertaa viikossa (mut tosiaan 1 kerta on vaan sen 50 minuuttia) ja meijän koulussa lukion ykkösillä liikunta tarkottaa tennistä, tanssia ja lentopalloa. Mulla ei  kylläkään oo lentopalloa, koska mulla on siinä päällä japanin tunti. Mut anyways! Meillä on ollut jo sekä tenniksessä, että tanssissa kokeet. Tenniksen ”koe” oli siis syöttökoe, eli opettaja katto kun teit alotussyötön kolme kertaa ja merkkas sit ylös että miten se meni. Tanssissa taas meijän piti pareittain esittää yks tanssi, jota ollaan harjoteltu muutama kerta aina tunnin aluksi. Ja syy miks sanoin, että paineet on kovat on se, että muut ei tosiaan tee mitään sinä aikana kun näytät opelle taitosi, eli toisin sanoen 39 ihmistä tuijottaa sua. Mulle se on ollut ihan sama, tiedän etten osaa eikä mua se hirveästi kiinnostakaan. :---D mut jotkut tytöt on kirjaimellisesti tärissyt kun ne on joutunu tekemään tollasta kaikkien muiden edessä..

Ja muitten aineiden paineet johtuu osittain siitä, että kun kokeet jaetaan homeroomissa takaisin niin tosi moni muukin oppilas kuin sinä itse näkee sen sun numeros. Meillä on luokalla siis määrättyjä ihmisiä jotka jakaa kaikkien kokeet/pistarit/läksyt takaisin ja ne antaa ne aina eturivissä istuville. Sitten ne pistetään menemään takariviin päin, eli jos satut istumaan takarivissä niin vähintään kaikki sun riviläiset näkee sen numeron.  Ja muut oppilaat katsoo kaikkien numerot ihan avoimesti ja heittää  sit sinne väliin aina kaikki kommentteja, niin siitä että ”menipäs hyvin” kuin että ”huhhuh, miten sulla meni noin huonosti?” Ja jälleen kerran, joillekin oppilaille toi on tosi kova paikka.  Mun ryhmä on tällä viikolla lappujen jako vuorossa, mutta kun en pahemmin kenekään nimeä osaa lukea niin en joudu niitä myöskään jakamaan, ainoastaan hakemaan ne opettajien huoneesta. :D

Muitakin mulle yllättyksenä tulleita juttuja varmasti löytyy mutta a) tää teksti on jo järkyttävän pitunen ja b) en muista enempää :-------D Ainiin paitsi, että käsite pukuhuone tarkottaa täällä (tyttökoulu kun on) sun omaa luokkaas. Mikä taas tarkottaa sitä, että liikkatuntien jälkeen et pääse suihkuun. :d ja sanotaanko näin että varsinkin tenniksen jälkeen se on superällöä.

terveisin no mieee

 PS. ÄITI JA ISKÄ ! (ja joku muukin jos kiinnostaa) Mä pysyn sittenkin täällä perheessä pidempään! En tiedä kyllä että kuinka kauan pidempään mut ainakin tän vuoden loppuun asti. Mun aluevalvoja soitti pari päivää sitten eka mun hostäidille ja sit mulle ja sillon kun juteltiin niin se kysy, että mites pärjään tän mun hullun pitkän koulumatkan kans. Sanoin, et onhan tää pitkä mut viihyn täällä perhees. Sit se pudotti, että mikäli mua ei tää matkan pituus haittaa niin nää ois valmiita hostaamaan mua pidempään kun ton 3 kk. Täällä on uusvuos tosi kiireinen, nää lähtee jonnekin pohjosempaan sukulaisille joten en oo varma vielä, että miten se hoidetaan. Vaihtoehdot on: a) meen mukaan b) oon jossakin muualla uuden vuoden (väliaikasessa perheessä tmv.) tai c) vaihan perhettä ennen uutta vuotta.  Mut anyways, siihen on vielä aikaa ja varmaan sekin selviää siis ajallaan. :---D aattelin nyt kuitenkin vaan tiedottaa, koska oon superrr iloinen. :---)

otsikko tähän

Moikka ihmiset! Lupailin pidempää blogikirjotusta joten tässä se nyt tulee. (varoitus: metrikirjotus.. :----D )Tosiaan, en voi uskoa, että oon ollut täällä jo näin kauan  (yli 5 viikkoa! ihan hullua). Musta tuntuu, että oon ollu koko ajan menossa ja tekemässä jotain eikä mulla ole oikeen ollut kunnon vapaapäiviä. En tiedä tarvitseeko tätä edes sanoa mutta oon siis ihan puhki. Toivottavasti tää kuitenkin tasoittuu kunhan kaikki ei ole enää niin uutta ja hienoa. :----) Voisin kirjotella ihan näin päivittäisistä perustekemisistä niin saatte ehkä jonkinlaisen kuvan mun elämästä täällä. =)

Lauantai (24.9.): Lauantaina käytiin koko hostperheen voimin Shin-Okubossa eli Tokion korealaisella alueella. :) mulla oli tosiaan aamupäivä koulua, mutta sen jälkeen miittasin hostäidin ja –sisarukset Shinagawan asemalla josta jatkettiin yhessä sitten tonne Shin-Okuboon. Ekaks käytiin lounaalla, jossa hostiskä sitten tapas meijät (sillä oli sitä ennen baseball-peli). Ruoka oli hyvää mut tosi tulista ja liha oli superläskirikasta. :d En ymmärrä tätä aasialaisten läskirakkautta, hyi hyi hyi, se rakenne on niiiiin ällöttävää. :----( Kierrettiin noin 67584930 eri kauppaa joissa mun hostsisko halusi käydä. Ne oli siis kaikki idol-ryhmien säläkauppoja joissa oli miljoona muutakin ihmistä ostelemassa kaikkea turhaa. Oikeasti, tollasta ihmismäärää noin pienessä tilassa en ole ennen nähnyt. Kävin myös Don Quiote – nimisessä kaupassa, josta löyty IHAN kaikkee mut joka oli myös maailman sekavin… en meinannut ees löytää sieltä ulos. :DD Hostäiti kysy multa haluanko käydä siellä ja luulin sen sanoneen, että haluanko käydä Donkey Hotellissa, mulle selvis vasta myöhemmin että liikkeen nimi olikin Don Quiote. xd Mut sain ostettua sieltä ripsarin pari euroo halvemmalla kun normaalista kaupasta (lol).

Tosiaan, tuli tosta ripsarista mieleen, että Japanissa on vaikka mitä samoja merkkejä kun Suomessa. Kaupoista täältä löytyy mm. H & M, The Body Shop ja Lush, huoltoasemista oon nähny Shellin ja Esson ja kauneudenhoitomerkeistä löytyy niin Maybellineä, Lorealia kuin Niveaakin.  H & M:ssä en oo vielä ehtiny käymään mutta sinne riennän piakoin (tiedän olevani niin japanilainen tällä hetkellä……………) =D

Sunnuntai (25.9.):  Sunnuntaina miittasin Emilyn Shinagawan asemalla ja lähettiin sieltä yhessä Harajukuun! Rakastuin jälleen kerran totaalisesti, siellä oli niin paljon tyylikkäitä ihmisiä ja ihania kauppoja. <3 Ei myöskään tullut yllätyksenä se, että siellä oli melkosen paljon muitakin turisteja. Emily tuntuu olevan vähän huono shoppailuihminen, se halusi lähinnä käydä poppibändien säläkaupoissa, kun taas minä olen enemmän vaate/kenkä/laukku ihminen… täytyy kenties jossain vaiheessa lähteä tonne yksin päiväksi. ;) Meijän lounas oli kaksiosainen, ekaks vedettiin Harajukussa crepet naamaan (vähän kuin lettu jossa on sisällä kaikkee hyvää, mulla oli mansikoita ja kermavaahtoa) ja sitten käytiin myöhemmin mäkissä… ;-----D no nyt on japanin eka mäkkikokemuskin saatu.

Harajukusta jatkettiin matkaa Meguroon, jossa oli yhen meijän ECC klubilaisen tanssiesitys. Me miitattiin Rubina (toinen klubilainen) Meguron asemalla ja käveltiin yhessä sinne tanssipaikkaan. Esitykset oli superhienoja, siellä oli kaikkia tanssilajeja ja kaikenikäsiä harrastajia.  Varsinainen seikkailu mulla alkokin sen jälkeen…. lähin tosiaan puolisen tuntia etuajassa pois sieltä, koska mun piti ehtiä kotiin seiskaksi. Ajattelin, että hei, kyllähän mä osaan yksin kävellä sieltä tanssipaikalta juna-asemalle………. ja miten kävikään? no eksyin totaalisesti. HYVÄ  MINÄ. No ei se mitään, kysyin joltain mieheltä tietä (taidokkaalla japanillani !) ja kyllähän mä lopulta sinne asemallekin selvisin, tehtyäni noin puolen tunnin ylimääräsen lenkin. :D

Megurosta otin junan Shinagawaan ja Shinagawan asemalla, kun olin vaihtamassa junaa, jäinkin suustani kiinni amerikkalaisen miehen kanssa. Se oli nimittäin aivan hukassa (siis hei enemmän kuin minä, jeeeee) ja autoin sitten sitä. Jonotin laiturilla omaa junaani kun joku random mies tuli mun luokse ja kysyi (englanniksi) että puhunko englantia. Vastasin, että joo tietysti ja se näytti siltä kuin se ois just löytänyt pelastuksen. :----D Kävi ilmi, että tää amerikkalainen oli ekaa kertaa japanissa ja se tekee työkseen jotain armeijaan liittyvää  (heheeeh hyvä kun muistan). No anyways, se on yleensä töissä Helsingissä (KYLLÄ !!) tai välillä muualla euroopassa muttei ole koskaan aiemmin ollut aasiassa.  Ja samaahan se voivotteli kuin kaikki muutkin: sitä kun japanilaiset ei puhu lähes ollenkaan englantia. Se sano, että heti kun se huomas mut, se ajatteli että hei, toi on blondi, sen on pakko puhua englantia. ;D  Juteltiin siinä sitten vähän aikaa minkä jälkeen autoin sen miehen oikeaan junaan (ja se kyllä kiitteli noin miljoona kertaa). Mut tuli sairaan hyvä fiilis, kun pystyi oikeasti auttamaan jotakuta, eikä vaan aina olemaan se, kuka on ihan kujalla. Täälläpäin oon nimittäin tottunut olemaan se asioista pihalla oleva henkilö, enkä tykkää siitä tunteesta.  

Maanantai oli ihka tavallinen tylsä päivä, josta ei ole melkeen mitään kirjotettavaa. Paitsi alan tykätä mun japanin maikasta koko ajan enemmän ja enemmän (alussa melkein inhosin sitä..). Nimittäin se tarjos mulle taas lounaan (jo toka kerta)... hehheh ai miten niin mut saa voitettua puolelleen ruoalla? :-----D meillä on aina Emilyn kanssa kaks tuntia japania just ennen ruokavälkkää ja en tiiä miks toi mummo haluaa meille ruokaa tarjota, mut hei senkus tarjoaa, säästänpähän rahaa. :) Ja meillä oli taas joka maanantaiseen tapaan kanjikoe, tällä kertaa meijän oli pitänyt opetella 32… mut mä osasin kaikki ! eri asia onkin sitten se, että muistanko ne myös tulevaisuudessa…. mut tällä hetkellä osaan siis kirjottaa noin 100 kanjia ja tunnistaa ehkä about 200. Eli oon varmaan suunnilleen 7-vuotiaan tasolla. :---------------------)

Tiistaina oli perustylsä koulupäivä mut koulun jälkeen oli onneks bukatsu (klubi) joka on aina päivän pelastus. Tänään lähinnä suunniteltiin tulevaa vuotta ja sitä mitä tehään joka kerta. Mua pyydettiin pitämään suomen kielen oppitunti ! EHHHEEEEEEEEEEE sehän varmaan menee tosi hyvin. :D Mut siis tottakai suostuin ja pidänkin sen tossa parin viikon päästä. Lähinnä varmaan opetan noille perustervehdyksiä, numerot ja jotain tyyliin ”minä rakastan sinua”. Ne pyys mua myös soittamaan samalla suomalaista musaa, joten jos jollain on jotain tosi hyviä biisiehdotuksia, niin antakaa tulla. Jos teiltä päin ei tuu ehotuksia niin klubilaiset joutuu varmaan kuuntelemaan Kaija Koota, Apulantaa tai Stellaa…  Ai ja kaikennäkösiä nuorten käyttämiä sanoja toivottiin kanssa kovasti mut must tuntuu, että mun suomi vaan huononee koko ajan joten saa nähä mitä mä klubilaisille selitän. :DD (joten niitäkin saa ehdottaa)

Loppukouluviikko menikin ohi ihan noin vaan, tylsää ja väsyttävää oli mutta siitäkin selvittiin.  Perjantaina saatiin talvipuvut! jeeee, se on paljon kivempi kun toi kesäpuku. Ja mikä huvittavinta, niin katoin mun kesä- ja talvihameen koot ja mun talvihame on 5 senttiä lyhyempi. :----------D Mut hei meillä on talvelle maailman rumimmat bleiserit…………. ja saadaan jossain vaiheessa takitkin (nekin on rumat, mikä yllätys). Mut tykkään siis tosta hame ja paita yhistelmästä paljon enemmän. :) (kuvaa tulee siitäkin puvusta faceen kuhan ehin) . Mites ihmisillä on mennyt koeviikko? xD mulla alkaa koeviikko vasta parin viikon päästä ja sillonkin mulla on tosiaan peräti se yks koe (japani) :DD

Mutta kaipaan silti jopa Suomen koulua. Kaipaan sitä, että koulu ei ole pelkästään täynnä lapsellisiä kikattavia tyttöjä, rotit ei kestä miljoonaa vuotta, mä oikeasti ymmärrän jotain, koulupäivät on lyhyempiä, koulumatka ei kestä 1h 15 min, saa meikata, käyttää koruja ja kynsilakkaa ja saa pukeutua miten haluaa. HUOOOOOOOOOOOOOOHH. :--------( anteeksi, olen valivali tuulella. Ja lisää vaan tulee…

Mä kuvittelin Suomessa tietäväni mitä stressi on…. mä olin väärässä. NYT mä tiedän mitä stressi on. Mä luulin myös Suomessa olevani melko itsenäinen, ja kai mä olinkin, mut ei sekään vedä vertoja tälle.  Tän vuoden jälkeen mä tulen kyllä pärjäämään omillani.. Nimittäin rupesin tässä tekemään kuukausi budjettia ja laskeskelin mihin kaikkeen mulla menee joka kuukausi minkäkin verran rahaa (ruoka, junamatkat, puhelin jne.). Hyvin se sujui, mut en osannut ottaa huomioon yllättäviä menoja, kuten sen, että mun 3 viikkoa sitten ostama suoristusrauta meni tänään rikki (!!!!! seriously, mihin katos japanilainen laatu??). 

Tänään oli eka kerta, kun toi stressi meni niin yli, että meinasin rueta itkemään. Niinkin tyhmän asian kuin 40 euron takia. Siis huomasin aamulla, että kappas, mun suoristusrauta ei mene päälle. Etin sitten kuittia kissojen ja koirien kanssa mutta en löytänyt sitä mistään. Niinpä mun koko hieno budjetti meinasi kaatua heti alkuunsa (koska en ottanut noita yllätyksiä huomioon, hyvä minä).  Ja mä tiedän, että kyllä sitä rahaa on, ei se siitä ole kiinni, mut mä en vaan taho käyttää sitä enempää kuin on pakko koska japani on oikeasti tosi kallis maa, joten täällä maksaa ihan peruseläminen jo maltaita. Loppujen lopuksi menin tänään iltapäivästä käymään mun hostukin kanssa siellä  kaupassa mistä ostin ton raudan ja saatiin kuin saatiinkin se vaihettua uuteen, vaikka mulla ei ollut kuittia. Ja sekin pelkästään sen takia, että mun hostäiti oli käyttänyt pistekorttiaan sillon kun ostin sen ja sen avulla se työntekijä näki, että se rauta oli oikeasti ostettua sieltä kaupasta jne.  Mut kertokaa mulle miksi, oi miksi, mä stressaan kaiken mitättömän takia?? 40 euroa ei olisi ollut maailmanloppu mutta mä kohtelin sitä sellasena. Mua vaan stressaa ihan kaikki just nyt.

Mut joo, ettei tää teksti lopu ihan täysin negatiivisissa merkeissä niin kerron nyt kuitenkin sen verran, että vaikka valitan kaikesta niin tykkään kuitenkin olla täällä ja viihdyn jo tosi hyvin. Tää kirjottaminen vaan tuntuu olevan paras keino purkaa stressi. :D kaikki ajatukset, ettei ne vaan jää pyörimään omaan päähän. Pahoittelen jos ette jaksa lukea. xd Lisää positiivisia juttuja: täällä on vihdoin” viileää”! Esim huomisen päivän minimi on 16 astetta ja maksimi 23. :---D mut trust me, täällä mä osaan jo laskea sen viileäksi. JA MÄ RAKASTAN TÄTÄ SÄÄTÄ. <3 Mä osasin tänään myös ihan itse hoitaa junakortin uusimisen ja matkustin myös yksin täysin tuntemattomasta paikasta (eli mun hostveljen koulusta, niillä oli bunkasai jossa olin) omalle asemalle, niin että mun piti jopa vaihtaa juna-asemia kesken matkaa (tällä kertaa en eksyny). =) ja arvatkaa vaan olinko taas ylpeä itestäni. ;D

Rakkkkkain terveisin Nina jolla on ikävä kaikkia

ps. ostin vihdoin xylitol purkkaa, enkä pulittanut siitä purkista kuin 7 euroa………… xylitol on täällä ilmeiseti ihan ihmeellinen uusi käsite, joten se maksaa maltaita. Mut mun oli pakko saada! Ai ja mulla tekee mieli suomalaista raejuustoa, xylitol-salmiakkia, kirpeitä omenia ja täysjyväsämpylää. Tiedän, että teitä kaikkia kiinnosti tuo tieto tosi paljon.