otsikko tähän

Moikka ihmiset! Lupailin pidempää blogikirjotusta joten tässä se nyt tulee. (varoitus: metrikirjotus.. :----D )Tosiaan, en voi uskoa, että oon ollut täällä jo näin kauan  (yli 5 viikkoa! ihan hullua). Musta tuntuu, että oon ollu koko ajan menossa ja tekemässä jotain eikä mulla ole oikeen ollut kunnon vapaapäiviä. En tiedä tarvitseeko tätä edes sanoa mutta oon siis ihan puhki. Toivottavasti tää kuitenkin tasoittuu kunhan kaikki ei ole enää niin uutta ja hienoa. :----) Voisin kirjotella ihan näin päivittäisistä perustekemisistä niin saatte ehkä jonkinlaisen kuvan mun elämästä täällä. =)

Lauantai (24.9.): Lauantaina käytiin koko hostperheen voimin Shin-Okubossa eli Tokion korealaisella alueella. :) mulla oli tosiaan aamupäivä koulua, mutta sen jälkeen miittasin hostäidin ja –sisarukset Shinagawan asemalla josta jatkettiin yhessä sitten tonne Shin-Okuboon. Ekaks käytiin lounaalla, jossa hostiskä sitten tapas meijät (sillä oli sitä ennen baseball-peli). Ruoka oli hyvää mut tosi tulista ja liha oli superläskirikasta. :d En ymmärrä tätä aasialaisten läskirakkautta, hyi hyi hyi, se rakenne on niiiiin ällöttävää. :----( Kierrettiin noin 67584930 eri kauppaa joissa mun hostsisko halusi käydä. Ne oli siis kaikki idol-ryhmien säläkauppoja joissa oli miljoona muutakin ihmistä ostelemassa kaikkea turhaa. Oikeasti, tollasta ihmismäärää noin pienessä tilassa en ole ennen nähnyt. Kävin myös Don Quiote – nimisessä kaupassa, josta löyty IHAN kaikkee mut joka oli myös maailman sekavin… en meinannut ees löytää sieltä ulos. :DD Hostäiti kysy multa haluanko käydä siellä ja luulin sen sanoneen, että haluanko käydä Donkey Hotellissa, mulle selvis vasta myöhemmin että liikkeen nimi olikin Don Quiote. xd Mut sain ostettua sieltä ripsarin pari euroo halvemmalla kun normaalista kaupasta (lol).

Tosiaan, tuli tosta ripsarista mieleen, että Japanissa on vaikka mitä samoja merkkejä kun Suomessa. Kaupoista täältä löytyy mm. H & M, The Body Shop ja Lush, huoltoasemista oon nähny Shellin ja Esson ja kauneudenhoitomerkeistä löytyy niin Maybellineä, Lorealia kuin Niveaakin.  H & M:ssä en oo vielä ehtiny käymään mutta sinne riennän piakoin (tiedän olevani niin japanilainen tällä hetkellä……………) =D

Sunnuntai (25.9.):  Sunnuntaina miittasin Emilyn Shinagawan asemalla ja lähettiin sieltä yhessä Harajukuun! Rakastuin jälleen kerran totaalisesti, siellä oli niin paljon tyylikkäitä ihmisiä ja ihania kauppoja. <3 Ei myöskään tullut yllätyksenä se, että siellä oli melkosen paljon muitakin turisteja. Emily tuntuu olevan vähän huono shoppailuihminen, se halusi lähinnä käydä poppibändien säläkaupoissa, kun taas minä olen enemmän vaate/kenkä/laukku ihminen… täytyy kenties jossain vaiheessa lähteä tonne yksin päiväksi. ;) Meijän lounas oli kaksiosainen, ekaks vedettiin Harajukussa crepet naamaan (vähän kuin lettu jossa on sisällä kaikkee hyvää, mulla oli mansikoita ja kermavaahtoa) ja sitten käytiin myöhemmin mäkissä… ;-----D no nyt on japanin eka mäkkikokemuskin saatu.

Harajukusta jatkettiin matkaa Meguroon, jossa oli yhen meijän ECC klubilaisen tanssiesitys. Me miitattiin Rubina (toinen klubilainen) Meguron asemalla ja käveltiin yhessä sinne tanssipaikkaan. Esitykset oli superhienoja, siellä oli kaikkia tanssilajeja ja kaikenikäsiä harrastajia.  Varsinainen seikkailu mulla alkokin sen jälkeen…. lähin tosiaan puolisen tuntia etuajassa pois sieltä, koska mun piti ehtiä kotiin seiskaksi. Ajattelin, että hei, kyllähän mä osaan yksin kävellä sieltä tanssipaikalta juna-asemalle………. ja miten kävikään? no eksyin totaalisesti. HYVÄ  MINÄ. No ei se mitään, kysyin joltain mieheltä tietä (taidokkaalla japanillani !) ja kyllähän mä lopulta sinne asemallekin selvisin, tehtyäni noin puolen tunnin ylimääräsen lenkin. :D

Megurosta otin junan Shinagawaan ja Shinagawan asemalla, kun olin vaihtamassa junaa, jäinkin suustani kiinni amerikkalaisen miehen kanssa. Se oli nimittäin aivan hukassa (siis hei enemmän kuin minä, jeeeee) ja autoin sitten sitä. Jonotin laiturilla omaa junaani kun joku random mies tuli mun luokse ja kysyi (englanniksi) että puhunko englantia. Vastasin, että joo tietysti ja se näytti siltä kuin se ois just löytänyt pelastuksen. :----D Kävi ilmi, että tää amerikkalainen oli ekaa kertaa japanissa ja se tekee työkseen jotain armeijaan liittyvää  (heheeeh hyvä kun muistan). No anyways, se on yleensä töissä Helsingissä (KYLLÄ !!) tai välillä muualla euroopassa muttei ole koskaan aiemmin ollut aasiassa.  Ja samaahan se voivotteli kuin kaikki muutkin: sitä kun japanilaiset ei puhu lähes ollenkaan englantia. Se sano, että heti kun se huomas mut, se ajatteli että hei, toi on blondi, sen on pakko puhua englantia. ;D  Juteltiin siinä sitten vähän aikaa minkä jälkeen autoin sen miehen oikeaan junaan (ja se kyllä kiitteli noin miljoona kertaa). Mut tuli sairaan hyvä fiilis, kun pystyi oikeasti auttamaan jotakuta, eikä vaan aina olemaan se, kuka on ihan kujalla. Täälläpäin oon nimittäin tottunut olemaan se asioista pihalla oleva henkilö, enkä tykkää siitä tunteesta.  

Maanantai oli ihka tavallinen tylsä päivä, josta ei ole melkeen mitään kirjotettavaa. Paitsi alan tykätä mun japanin maikasta koko ajan enemmän ja enemmän (alussa melkein inhosin sitä..). Nimittäin se tarjos mulle taas lounaan (jo toka kerta)... hehheh ai miten niin mut saa voitettua puolelleen ruoalla? :-----D meillä on aina Emilyn kanssa kaks tuntia japania just ennen ruokavälkkää ja en tiiä miks toi mummo haluaa meille ruokaa tarjota, mut hei senkus tarjoaa, säästänpähän rahaa. :) Ja meillä oli taas joka maanantaiseen tapaan kanjikoe, tällä kertaa meijän oli pitänyt opetella 32… mut mä osasin kaikki ! eri asia onkin sitten se, että muistanko ne myös tulevaisuudessa…. mut tällä hetkellä osaan siis kirjottaa noin 100 kanjia ja tunnistaa ehkä about 200. Eli oon varmaan suunnilleen 7-vuotiaan tasolla. :---------------------)

Tiistaina oli perustylsä koulupäivä mut koulun jälkeen oli onneks bukatsu (klubi) joka on aina päivän pelastus. Tänään lähinnä suunniteltiin tulevaa vuotta ja sitä mitä tehään joka kerta. Mua pyydettiin pitämään suomen kielen oppitunti ! EHHHEEEEEEEEEEE sehän varmaan menee tosi hyvin. :D Mut siis tottakai suostuin ja pidänkin sen tossa parin viikon päästä. Lähinnä varmaan opetan noille perustervehdyksiä, numerot ja jotain tyyliin ”minä rakastan sinua”. Ne pyys mua myös soittamaan samalla suomalaista musaa, joten jos jollain on jotain tosi hyviä biisiehdotuksia, niin antakaa tulla. Jos teiltä päin ei tuu ehotuksia niin klubilaiset joutuu varmaan kuuntelemaan Kaija Koota, Apulantaa tai Stellaa…  Ai ja kaikennäkösiä nuorten käyttämiä sanoja toivottiin kanssa kovasti mut must tuntuu, että mun suomi vaan huononee koko ajan joten saa nähä mitä mä klubilaisille selitän. :DD (joten niitäkin saa ehdottaa)

Loppukouluviikko menikin ohi ihan noin vaan, tylsää ja väsyttävää oli mutta siitäkin selvittiin.  Perjantaina saatiin talvipuvut! jeeee, se on paljon kivempi kun toi kesäpuku. Ja mikä huvittavinta, niin katoin mun kesä- ja talvihameen koot ja mun talvihame on 5 senttiä lyhyempi. :----------D Mut hei meillä on talvelle maailman rumimmat bleiserit…………. ja saadaan jossain vaiheessa takitkin (nekin on rumat, mikä yllätys). Mut tykkään siis tosta hame ja paita yhistelmästä paljon enemmän. :) (kuvaa tulee siitäkin puvusta faceen kuhan ehin) . Mites ihmisillä on mennyt koeviikko? xD mulla alkaa koeviikko vasta parin viikon päästä ja sillonkin mulla on tosiaan peräti se yks koe (japani) :DD

Mutta kaipaan silti jopa Suomen koulua. Kaipaan sitä, että koulu ei ole pelkästään täynnä lapsellisiä kikattavia tyttöjä, rotit ei kestä miljoonaa vuotta, mä oikeasti ymmärrän jotain, koulupäivät on lyhyempiä, koulumatka ei kestä 1h 15 min, saa meikata, käyttää koruja ja kynsilakkaa ja saa pukeutua miten haluaa. HUOOOOOOOOOOOOOOHH. :--------( anteeksi, olen valivali tuulella. Ja lisää vaan tulee…

Mä kuvittelin Suomessa tietäväni mitä stressi on…. mä olin väärässä. NYT mä tiedän mitä stressi on. Mä luulin myös Suomessa olevani melko itsenäinen, ja kai mä olinkin, mut ei sekään vedä vertoja tälle.  Tän vuoden jälkeen mä tulen kyllä pärjäämään omillani.. Nimittäin rupesin tässä tekemään kuukausi budjettia ja laskeskelin mihin kaikkeen mulla menee joka kuukausi minkäkin verran rahaa (ruoka, junamatkat, puhelin jne.). Hyvin se sujui, mut en osannut ottaa huomioon yllättäviä menoja, kuten sen, että mun 3 viikkoa sitten ostama suoristusrauta meni tänään rikki (!!!!! seriously, mihin katos japanilainen laatu??). 

Tänään oli eka kerta, kun toi stressi meni niin yli, että meinasin rueta itkemään. Niinkin tyhmän asian kuin 40 euron takia. Siis huomasin aamulla, että kappas, mun suoristusrauta ei mene päälle. Etin sitten kuittia kissojen ja koirien kanssa mutta en löytänyt sitä mistään. Niinpä mun koko hieno budjetti meinasi kaatua heti alkuunsa (koska en ottanut noita yllätyksiä huomioon, hyvä minä).  Ja mä tiedän, että kyllä sitä rahaa on, ei se siitä ole kiinni, mut mä en vaan taho käyttää sitä enempää kuin on pakko koska japani on oikeasti tosi kallis maa, joten täällä maksaa ihan peruseläminen jo maltaita. Loppujen lopuksi menin tänään iltapäivästä käymään mun hostukin kanssa siellä  kaupassa mistä ostin ton raudan ja saatiin kuin saatiinkin se vaihettua uuteen, vaikka mulla ei ollut kuittia. Ja sekin pelkästään sen takia, että mun hostäiti oli käyttänyt pistekorttiaan sillon kun ostin sen ja sen avulla se työntekijä näki, että se rauta oli oikeasti ostettua sieltä kaupasta jne.  Mut kertokaa mulle miksi, oi miksi, mä stressaan kaiken mitättömän takia?? 40 euroa ei olisi ollut maailmanloppu mutta mä kohtelin sitä sellasena. Mua vaan stressaa ihan kaikki just nyt.

Mut joo, ettei tää teksti lopu ihan täysin negatiivisissa merkeissä niin kerron nyt kuitenkin sen verran, että vaikka valitan kaikesta niin tykkään kuitenkin olla täällä ja viihdyn jo tosi hyvin. Tää kirjottaminen vaan tuntuu olevan paras keino purkaa stressi. :D kaikki ajatukset, ettei ne vaan jää pyörimään omaan päähän. Pahoittelen jos ette jaksa lukea. xd Lisää positiivisia juttuja: täällä on vihdoin” viileää”! Esim huomisen päivän minimi on 16 astetta ja maksimi 23. :---D mut trust me, täällä mä osaan jo laskea sen viileäksi. JA MÄ RAKASTAN TÄTÄ SÄÄTÄ. <3 Mä osasin tänään myös ihan itse hoitaa junakortin uusimisen ja matkustin myös yksin täysin tuntemattomasta paikasta (eli mun hostveljen koulusta, niillä oli bunkasai jossa olin) omalle asemalle, niin että mun piti jopa vaihtaa juna-asemia kesken matkaa (tällä kertaa en eksyny). =) ja arvatkaa vaan olinko taas ylpeä itestäni. ;D

Rakkkkkain terveisin Nina jolla on ikävä kaikkia

ps. ostin vihdoin xylitol purkkaa, enkä pulittanut siitä purkista kuin 7 euroa………… xylitol on täällä ilmeiseti ihan ihmeellinen uusi käsite, joten se maksaa maltaita. Mut mun oli pakko saada! Ai ja mulla tekee mieli suomalaista raejuustoa, xylitol-salmiakkia, kirpeitä omenia ja täysjyväsämpylää. Tiedän, että teitä kaikkia kiinnosti tuo tieto tosi paljon.